Barcelonan lämmössä
Barcelonassa sain viimein tilaisuuden kokeilla kotiasumista. Se ei tapahtunut Couchsurfingin kautta, vaan ystäväin ystävällisestä kutsusta. Viehättävä monikansallinen perheyksikkö Elisa–Ludo–Arturo otti minut avosylin ja monin herkullisin aterioin vastaan. Iltoja sävyttivät kirjava-aiheiset keskustelut tv:n ja videopelien ääressä. Keskustelut Arturon kanssa tosin olivat herran nuoresta iästä johtuen enemmän ilme- ja elekielisiä. Googlen ja isäntäväen opastuksella haarukoin pieneen budjettiini sopivia kohteita ympäri kaupunkia. Jälleen huomasin kävelykilometrejä kertyvän ennätyslukemia, vaikka metrolla useimmiten suhauttelinkin palan matkaa oikeaan suuntaan. Sagrada Familiasta olisin ollut valmis maksamaan. Niin kauan kuin olin ollut rakennuksesta tietoinen, sen ihmettely ulkoa ja sisältä oli ollut selkeä haave. Mutta tyhmyydestä sakotetaan: huippukalliit liput olisi pitänyt hommata netistä jo viikkoja aiemmin — eli silloin kun en vielä osannut sanoa, milloin olisin Barcelonassa. Mutta ...