EU-KÄÄNNÖS

Siirtyminen Saksasta Puolaan oli useamman, ei edes niin surkean, sattumuksen sarja. Yleensä yritän suunnitella matkat melko hyvin. En todellakaan ole suunnitellut koko tätä Euroopan-kierrosta erityisen huolella, tiedän vain että laajasti ottaen lopputuloksena voisi olla eräänlainen U-käännös Itä-Euroopan, Välimeren seudun ja Länsi-Euroopan kautta. Mutta kun tarkoitus on tämän laajan turneen sisällä tehdä täsmäsiirtymä, käyn huolella läpi kaikki aikataulut, jätän pelivaraa, en valitse junavuoroja joissa on liian tiukkoja vaihtoja, ja niin edelleen. Niinpä tiesin tarkkaan, mihin aikaan aamusta piti lähteä hostellilta kohti Hauptbahnhofia. Tiesin, että lähijunia Lichtenbergin aseman suuntaan lähtisi parin minuutin välein, tiesin millä paikallisasemalla piti vaihtaa — ja tietenkin tiesin, milloin juna Puolan suuntaan lähtisi Lichtenbergistä. Puolan puolella, Kostrzynin asemalla, olisi riittävästi aikaa etsiytyä pohjoisen suuntaan menevään paikallisjunaan. Gryfinossa olisi puoli päivää aika...

Tämän koko matkan lähtökohtana ovat ihmiset. Toivon törmääväni mahdollisimman moniin. Paikallisiin ja matkustaviin, nuoriin ja vanhoihin, mitä laajemmasta elämänpiiristä sen parempi.  Kolme kuukautta on niin pitkä aika, etten budjettini puolesta juurikaan kykene ajattelemaan jatkuvia teatteri- ja oopperakäyntejä, must see -nähtävyyksiä, museoita ja muita. Varmasti tulee vastaan poikkeustilanteitakin, mutta lähinnä haluan eksyä mukaviin juttutuokioihin ihmisten kanssa. Paljon auttaisi jo se, että uskaltaisi aina avata suunsa. Junassa. Hostellin aulassa. Ravintolassa. Tällaiselle myötäsyntyiselle introvertille se on kuitenkin vaikeaa.  Siksipä opin hyvin pian pitämään Couchsurfing-ohjelmasta. Alunperin ilmaisen kaverimajoituksen etsintään 2001 kehitetty applikaatio oli valtavan suosittu etenkin muutaman vuoden ajan ennen koronaa, ja edelleenkin yhteisön listoilla on iso joukko enemmän tai vähemmän aktiivisia jäseniä. Moni on kyllä myös jo vieraantunut koko systeemistä, koska se ...

Tälläkin reissulla budjetti on sen verran tiukka, että majoitus on sieltä edullisimmasta päästä. Kun nyt on vuosien varrella tullut eräässäkin hostellissa yövyttyä, niin yhden asian voin todeta: kahta samanlaista kokemusta on vaikea löytää.   Vaikka tietyt asiat ovat aika vakioita — kerrossängyt, yhteiset saniteettitilat, vajaauniset yöt — erojakin on silti siinä määrin että luulen melkein jokaisesta yöpymispaikasta vielä tänäkin päivänä muistavani jotain. Jos ei mieleen nouse yksityiskohtaa huoneesta, niin ehkä yhteistiloista, ja jos ei sieltäkään niin vähintään jostakusta siellä kohdatusta ihmisestä. Parin viikon jälkeen olen Tukholmassa laivasta astuttuani ehtinyt painaa pääni pielukselle yhdessä makuuvaunussa ja kuudessa eri hostellissa. Berliinissä vietin pari ensimmäistä yötä paikassa nimeltä St. Christopher's Berlin Alexanderplatz. Se oli nimensä mukaisesti alle kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kuululta aukiolta. Noustuani lähijunasta ja muutaman minuutin uumoilun jälke...

Vastapainoa kaikkeen suureen voi aina hakea pienistä kuppiloista tai baareista. Nykyään internetin ja Google Mapsin avulla on helppo löytää pieniä helmiä.   Lähellä ensimmäistä hostelliani, Aleksanderplatzista pohjoiseen ja alle parisataa metriä Volksbühne-teatterilta, oli pieni, viehättävä Kiez Falafel, joka tarjosi aivan mainioita, hervottoman kokoisia vegaaniannoksia pikkurahalla.  Toisen hostellini lähellä, muutaman kivenheiton päässä pääasemalta, Zazza Moabit -kahvila oli jo rohkeasti levittänyt pöydät aurinkovarjoineen kivetylle etupihalleen. Ystävällinen henkilökunta ja herkulliset hummusleivät saivat palaamaan.  Mistä tahansa olen salaattia, katuruokaa tai herkkuja napannutkin, hinnan, maun tai annoskoon puolesta ei ole harmittanut. Ehkä erikoisin kahvilahetki osui toiseksi viimeiselle Berliinin-päivälleni. En tiedä, missä määrin berliiniläiset tapaavat hämmentyä asioista, mutta kun valitsin pitkän tarpomisen jälkeen erään ulospäin mukavan näköisen leipomo-kahvila...

Berliini jäi taa. Seuraa mietteitä. Tämä oli toinen kerta, kun viivyin Berliinissä pidemmän aikaa. Nyt sain ehkä vähän paremman käsityksen sen koosta ja kompleksisuudesta. Onhan se jättimäinen paikka.  Jyväskylän rautatieaseman kokoisia paikallisasemia on vähän joka puolella, ja isoin asema, Hauptbahnhof, on kuin pari–kolme asemaa päällekkäin plus iso ostoskeskus. Kaukojunat kirskuttelevat kellariin, ja kolme kerrosta ylempänä vilistävät lähijunat. Koko komeuden yllä kaareutuu valtava lasikatto. Rakennuksen molemmissa päädyissä on yli 15 metriä korkeat lasiseinät. Nöyryys iskee kuin kirkkoon astuvaan, varsinkin jos heti osuu silmiin kaukana katonrajassa jyristelevä satametrinen lähijuna. Mikäli näkymä itsessään ei vakuuta insinöörien ihmeellisyydestä, niin luin jostain, että vaikka uuden aseman rakentamisessa oli useita todella vaikeita ja vaarallisia vaiheita, paikka suljettiin liikenteeltä vain yhden kerran, 54 tunniksi. Jos tämä pitää paikkansa, niin se on kai sitä kuuluisaa sak...