Esimatka, esimakua

En karannut sanomatta mitään. Mahdollisimman monet moikkasin ennen lähtöä. Alkoi jo tuntua vähän kohtalokkaalta, mutta silti mukavampi niin.


Kiitos kaikille kivoista keskusteluista ynnä yösijoista niin Jyväskylässä, Tampereella kuin Turussakin. Paljon ehdin eri ihmisille ääneen pohtia matkani merkitystä — onko sitä, ja tarvitseeko olla? Iloinen irtiotto? Normien nollaus? Liikettä liikkeen vuoksi? 


Puhelimessani on kolmen kuukauden Interrail. Samoille mikropiireille eksyvät valokuvat ja videotkin. Kaikki menee niin pieneen nykyään. Päässäni muistot toivottavasti laajenevat.


Ensin kolme kuukautta tuntui valtavan pitkältä ajalta. Sitten aloin suunnitella mahdollisia paikkoja ja reittejä, eikä aikaakaan niin alkoi karsinta. Olen ehtinyt jo useammalle sanoa, että jos rahaa olisi loputtomasti, saattaisin olla jatkuvasti matkalla jonnekin. Ehkä se ei enää tuntuisi samalta?


Tämä on ainakin yritys pitää blogia. En vielä tiedä, kuinka tässä käy.


Palaan asiaan.





Kommentit

Mettuska sanoi…
Mukana kuin peräp... No mukana seuraamassa 😁
23/3/25
Antti Viitamäki sanoi…
Kiitos, mukava kun olet! Keksin vasta nyt, miten näihin viesteihin pystyy vastaamaan... Piti vaihtaa asetuksia. Tai sitten alkoi vain sattumalta toimia. Tekniikka = taikuus.
6/4/25
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hostellielämää, osa 10: Napoli ja Genova

Kuva
Kuten jo luikahti julki aiemmissa blogeissa, yösija Napolissa löytyi hyvin läheltä juna-asemaa. No, matka oli lyhyt metreissä, mutta pitkä minuuteissa. Hostel Mancini oli parin korttelin päässä Piazza Giuseppe Garibaldi -aukiolta. Kolmen sadan metrin matkalle mahtui kuitenkin monta hankalasti ylitettävää tietä. Heti aseman ulko-ovien edessä oli sentään liikennevalot, jotka silloin tällöin paloivat hetken aikaa vihreinä jalankulkijoille. Aukion toisessa päässä piti ylittää katu pienelle kaistaleelle jossa Garibaldi pönötti ikuisen puluparven vartioimana, ja kaistaleelta asuinrakennusten puolelle odotti toinen katu. Napolin liikenne on moottoriajoneuvojen dominoimaa. Esimerkiksi mainitulle patsaalle ja sieltä pois oli katuun merkitty suojatiet — mutta liikennevalot puuttuivat.  Autojen keskelle oli vain määrätietoisesti käveltävä. Tämän ohjeen sain paikallisilta. Kun astuu kadulle ja kävelee tasaisin askelin yli, autoilijat kyllä näkevät ja väistävät. Mitään taukoa autovirtaan ei ole...
Lue lisää

Suur-Berliini

Kuva
Berliini jäi taa. Seuraa mietteitä. Tämä oli toinen kerta, kun viivyin Berliinissä pidemmän aikaa. Nyt sain ehkä vähän paremman käsityksen sen koosta ja kompleksisuudesta. Onhan se jättimäinen paikka.  Jyväskylän rautatieaseman kokoisia paikallisasemia on vähän joka puolella, ja isoin asema, Hauptbahnhof, on kuin pari–kolme asemaa päällekkäin plus iso ostoskeskus. Kaukojunat kirskuttelevat kellariin, ja kolme kerrosta ylempänä vilistävät lähijunat. Koko komeuden yllä kaareutuu valtava lasikatto. Rakennuksen molemmissa päädyissä on yli 15 metriä korkeat lasiseinät. Nöyryys iskee kuin kirkkoon astuvaan, varsinkin jos heti osuu silmiin kaukana katonrajassa jyristelevä satametrinen lähijuna. Mikäli näkymä itsessään ei vakuuta insinöörien ihmeellisyydestä, niin luin jostain, että vaikka uuden aseman rakentamisessa oli useita todella vaikeita ja vaarallisia vaiheita, paikka suljettiin liikenteeltä vain yhden kerran, 54 tunniksi. Jos tämä pitää paikkansa, niin se on kai sitä kuuluisaa sak...
Lue lisää

Sekunteja pimeyksien välissä

Italian länsirannikon päärata on junamatkustajan näkökulmasta monin tavoin kiinnostava, toisaalta vähän turhauttavakin. Napolista pohjoiseen mennään Rooman ja Pisan kaltaisten aarteiden kautta sekä pitkän matkaa aivan rannikolla, mutta maisemat eivät aina ole sen mukaisia.   Roomaan koukattaessa näkee lähinnä 1900-lukulaista kerrostaloa. Ainoana selkeänä piristyksenä juuri ennen asemaa vasemmalla puolella komeilee Via Casilina Vecchian akvedukti.  Vaihtoaikani Rooman Terminissä riittää siihen, että seuraavaan junaan ei tarvitse juosta. En poistu laiturialueelta turvaporttien ulkopuolelle, saati että kävisin kuikuilemassa miltä keskusta nykyään näyttää. Rooma, varsinkin juna-aseman ympäristö, on riittävän tuttu kahdelta aiemmalta reissulta. Laitureilla on käteviä eväsautomaatteja, joista saan täydennystä leivän ja vichypullon verran.  Pisan läpi huristeltaessa saattaa talojen välistä saada silmäyksiä katedraalin kupolista ja jopa siitä hassusta tornista. Muuten kaupunki nä...
Lue lisää