Ääni lähti

Tulipa aihetta etsiä Budapestista Suomen suurlähetystö. Koskaan aiemmin ei ole tullut.

Ensimmäinen hauskuus oli se, että olin edellisenä päivänä ollut tietämättäni jo hyvin lähellä lähetystöä. Olin lähtenyt kiipeämään Gellértin linnoituskukkulalle Vapaudensillan päädystä, vain muutaman sadan metrin päässä tämän päivän määränpäästä. Koko kukkulaa ympäröivä aluekin on itse asiassa nimetty 1000-luvulla marttyyrina kuolleen Pyhän Gellértin mukaan. Legenda kertoo, että hänet työnnettiin piikkitynnyriin ja vieritettiin rinnettä alas Tonavaan. Sillä tavoin pääsee Unkarin suojeluspyhimykseksi.

Toinen hauskuus oli seuraavanlainen. Sillalta rantaan päästyäni katselin taas monumentaalista rakennusta, jonka seinässä luki traktorin kokoisilla kirjaimilla "Gellért". Alempana luki "hotelli". Mietin, että on siinä ollut melkoinen hotelli. 

Lähetystön suuntaan kaartaessani näin rakennuksen takapihalla uima-altaan täynnä ihmisiä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että kas, hotelli on siis yhä käytössä ja siellä on uima-allas. Palatessani tuli mieleen: entä jos kyseessä on kylpylä? Ja se oli. Ja se oli vieläpä sama kylpylä jonka eräs ystäväni oli minulle vinkannut käyntikohteeksi — nimeltään Gellért, alueen mukaan. Olin ehtinyt unohtaa koko asian.

Se hauskuuksista. Vakavampaan asiaan.

Tie kiersi kukkulan toiselle syrjälle. Kookkaiden, vanhojen hienostotalojen lomitse kävellessä saattoi kuvitella arvokkaan alueen muinaisessa loistossaan, kiireettä käyskentelevine ylhäisöineen epookkipuvuissaan. On heillä mahtanut olla lystiä. Taas tänään saamme laittaa nämä epookkipuvut ylle. Lapset, missä teidän epookkipukunne ovat? Kävelylle lähtekäämme.

Tielle ei lähetystöä juuri nähnyt. Kahden vanhan talon muurien välissä oli vain portti. Mutta kun pääsi portista sisään ja lyhyen kujan toiseen päähän, vastaan tuli selvästi modernimpi talo. Ilmo Valjakan suunnittelema monimuotoinen, valkeaseinäinen rakennus valmistui 1988, toisen maailmansodan pommituksissa tuhoutuneen tilalle.

Arkailin ottaa valokuvaa, kun en tiennyt etikettiä — sen paremmin lähetystön alueella yleisesti kuin juuri kyseisenä ajankohtana. Halukkaat löytänevät netistä.

Sisällä minut ohjattiin heti avaraan huoneeseen, suomea sujuvasti solkkaavan pariskunnan följyssä. Täytin tietoni kahteen eri lomakkeeseen. Sain kaksi lappua, kävin sermin takana. Lappuihin leimat, laput ja lomakkeet kuoriin, kuoret vielä toisiin kuoriin, kuoret laatikkoon.

Sinne lähti ääni. 

Lohdutukseksi lähetystyökuvan puutteeseen kuva Gellért-hotellin vähemmän vaikuttavasta sivusta.