Sibiun silmät

Kovin oli katsottu olo.

Silmiä näki jo paljon ennen Sibiun asemaa. Ja kun aseman ympäristön uudemmasta arkkitehtuurista pääsi vanhaan kaupunkiin, niitä oli melkein joka puolella. 

Ikään kuin Transilvaniassa ei jo muutenkin alkaisi mietityttää, mitkä legendat ovat totta ja mitkä eivät, alueelle tyypilliset kattoikkunat tehostivat tunnelmaa entisestään. 

Ehkä joku myöhäiskeskiajan rakentaja vain päätti tehdä tuuletusaukoista erilaisia. Mutta urakoitiinko niitä 1800-luvulla läjäpäin lisää ihan vain jotta kansa pysyisi kurissa ja nuhteessa? Tarua ja teoriaa riittää, varmat vastaukset tuntuvat yhtä salaperäisiltä kuin katoilla vaanivat silmät.

Koska lunta oli ollut maastossa vielä vähän ennen kaupunkia, odotin näkeväni sitä kaduillakin — mutta valkoisesta ei ollut merkkiäkään koko matkalla asemalta hostellille. 

Kieltämättä Sibiun historiallinen keskusta oli kaunis. Mukavasti mutkilla ja laineilla, yllättävien kulmien takaa tuli vastaan lisää yllättäviä kulmia. Komean Valheiden sillan ja sen alittavan kujan saattoi melkein kuvitella täyteen muinaisia kauppiaita — ja ehkä pahimmat petkuttajat tosiaan heitettiin sillalta alas. 

Vaikka seudulla ja kaupungilla riitti vanhoja tarinoita kerrottavaksi, nykyaika tunki tännekin jo kovaa vauhtia. Suurelle keskusaukiolle kirkon eteen pystytettiin tylsiä, keskenään identtisiä kojuja jotakin tulevaa näyttelyä tai tapahtumaa varten. Juuri ja juuri ihmisen mentävät jalkakäytävät kapeiden katujen laidoilla olivat tyystin pysäköityjen autojen vallassa. Monin paikoin oli pakko kävellä keskellä väylää — ja kun auto lyllersi vastaan, väistettin parkissa olevien väliin. Kumma kyllä, paikkaa ei aikoinaan rakennettu moottoriliikennettä silmällä pitäen.

Sibiun ruokatarjontaa kokeilin kahdessa paikassa. Naturo Juicesta aivan suuren aukion kulmalla tuli heti suosikkini — kävin siellä kahdesti uudestaankin. Hyvää raakaruokaa vähän joka makuun, mainiot kahvit ja herkut. Viileällä ilmalla tarjolla on vain muutama pöytä sisällä, mutta uskon että kesäterassin kanssa paikka kuhisee. Lili's -kahvilaan eksyin tehtyäni pitkän kävelyreissun kaupungin mitäänsanomattomammalle kulmalle ja käytyäni jostain syystä paikallisessa Lidlissä. Lili's oli tunnelmallinen kellaritila, jonka sisustuksessa oli monia hauskoja yksityiskohtia. Tilasin lämmikkeeksi kaakaon, joka oli käytännössä suklaavanukasta. Hyvää toki, mutta tuntui hassulta kylkeen ottamani oreokakun kanssa.

Kirkkoon pääsi halvalla. Se oli käymisen arvoinen. Vaikka se oli tavallaan vaatimaton moniin isojen kaupunkien katedraaleihin verrattuna, mielenkiintoisia yksityiskohtia olisi varmasti voinut tutkia pari viikkoa. Väisteltyäni puolisen tuntia melkoisen meluisaa yläkouluikäisten laumaa sain lopulta täyden rauhan ottaa kuvia ja vielä kiivetä kellotorniinkin. En osaa sanoa, kumpi oli vaikuttavampi — näkymä kaupungin yli tornin huipulta vai kiivetessä ohittamani kelloarsenaali mekanismeineen ja punnuksineen. Varmuuden vuoksi odotin ennen viimeisten portaiden kapuamista, että kello ehtisi vähän yli viiden. Jos koneisto olisi ollut toiminnassa, koululaislauman metelöinti ei olisi ollut yhtään mitään näiden tiukujen moikunan rinnalla.

Huipulla oli laaja ullakkotila, jonka joka nurkasta työntyi hieman ulospäin pyöreäpohjainen pikkutorni. Niiden kaidoista ikkunoista oli mukava tirkistellä kaupunkia. 

Ja kaupunki tirkisteli takaisin.