Ho(s)tellielämää, osa 6: Varna ja Plovdiv — "Kylmiä suihkuja"

En enää muista, miksi päädyin Varnassa yksityisasunto-tyyppiseen ratkaisuun. Ehkä hostelleja ei ollut, tai ne olivat täynnä. Ehkä koin tarvitsevani rauhaa Romanian kiireen jälkeen. Joka tapauksessa "Dream Loft in the center of Varna" (kyllä, tällä nimekkeellä se oli Booking.comissa) oli melko edullinen vaihtoehto — ja kysehän oli vain parista yöstä.

En koskaan tavannut omistajaa. Kaikki hoitui netin kautta. Avaimet odottivat koodilukollisessa turvaboksissa, ja kymmenen minuutin hartaan tutkimisen ja kamppailun jälkeen sain katuoven auki. 

En tiedä, mikä into monien maiden asukkailla on pitää ovissaan vanhoja lukkoja — onko uuden ja täsmällisesti toimivan asennuttaminen oikeasti liian kallista? Luulisi loma-asunnon vuokraajankin intresseissä olevan, että asiakas ei vietä pitkiä aikoja kadunlaidassa avainten kanssa ähräämässä. 

Kun on todella vanha ovi ja melkein yhtä vanha lukko, kun on kaksi avainta tarjolla ja kummankin voi työntää lukkoon kahdessa eri asennossa, kun ei ole aivan varma miten lukon mekanismi toimii eikä näin ollen tiedä kumpaan suuntaan avainta pitäisi kääntää ja kuinka monta kierrosta, kun ei lukuisten lupaavien loksahdusten jälkeenkään saa ovea auki — jonkinlainen outo epävarmuus iskee ihmiseen hämärällä kadulla. Jokainen ohikulkija alkaa tuntua epäilyttävältä, tai vähintäänkin heidän viipyilevät katseensa saavat nolostumaan yhä enemmän.

Olin lukenut pitkät saapumisohjeet pariin kertaan, mutta silti niitä piti silmätä vielä uudelleen, jahka olin päässyt sisäpihan puolelle. Pimeä portaikko, ylin kerros. Viimeinen porrasväli narisevasta puusta. Toivottavasti en häirinnyt naapureita. Asunnon ovi aukesi katuoveen nähden vaivattomasti — ehkä pulma olikin siinä, että taloyhtiön (onko Bulgariassa taloyhtiöitä?) keskuudessa ei päästy yksimielisyyteen siitä, pitääkö kaikille yhteinen ulko-ovi vaihtaa vai ei? Henkilökohtaiselle ovelleen sai sitten tehdä mitä halusi.

Asunto oli kompakti ja mukava — vaikken tajunnut laittaa ilmalämpöpumppua lämmittämään ennen kuin vasta myöhemmällä, kun olin palannut ravintolasta iltapalalta. Aamuun mennessä lämpötila ehti nousta melko viileästä 12 asteesta kohtalaisen mukavaan 20 asteeseen.

Jos halusi käydä suihkussa ennen kuin pytyllä, piti olla tarkkana ettei kastellut itseään jälkimmäisessä toimessa. Pieni, vieläpä viistottu saniteettitila oli kätevästi kaikkea varten. Erillistä lavuaaria ei tosin ollut tilanpuutteen vuoksi, vaan kädet ja hampaat pestiin keittiössä, jonka erityisominaisuus oli koko työtason sijoittaminen baaripöytäkorkeuteen.

Ennen nukkumaanmenoa muistui elävästi mieleen Kiinassa riisiterassien kupeessa muinoin viettämäni yö. Dazhain pikkukylän ainoa majapaikka tarjosi huoneen jossa oli ilmalämpöpumppu, mutta se ei lämmittänyt. Vessa ja suihkukoppi oli sielläkin yksi ja sama komero. Lisäpiristyksenä ainoa vesi oli jääkylmää. Onneksi vuoteessa oli kolminkertainen peitto.

Plovdivissa majapaikka vaihtui joka yö. 

Ehkä olin ollut jo valmiiksi hivenen skeptinen Temple Housen suhteen. Kun nuoret party-ihmiset kehuvat sijaintia ja ilmapiiriä, he ovat usein niitä samoja joille siisteys ei valtavasti merkitse ja he lätkäisevät viisi tähteä mille tahansa paikalle missä hanasta tulee vettä eikä vessa ole tukossa. Ja tietenkin kunto ja siisteys vaihtelevat vuodenajan, sesongin ja viikonpäivien mukaan.

Itsehän saavuin paikalle perjantaina iltamyöhällä. Vauhti oli päällä, musiikki lujalla. Kapusin neljättä kerrosta kohti. Ohittelin portaikossa tupakoivia ja räkättäviä teini-ikäisiä. Ylhäällä suunnilleen ensimmäisenä silmiini osui iso "Tupakointi kielletty" -kyltti seinällä. En tiedä, oliko henkilökunta perillä fysiikan laeista.

Huoneen ovessa oli kohtuullinen äänieristys, joten sisällä oli rauhallista. Mutta haju oli jälleen kerran uskomaton yhdistelmä kosteusvauriota, tupakantumppia ja hormonien kamppailua sporttisaippuaa vastaan. Kuuden hengen yhteistilassa nukkui jo pari vanhusta, jotka olivat levitelleet tavaroitaan kuivumaan joka puolelle. Säilytyslokerot olivat liian pieniä rinkoille, joten kasasin kaiken arvokkaamman yläpedilleni. Vuodevaatteet näyttivät pelottavilta.

Kävin vilkaisemassa saniteettitiloja. Suihkuun ei tehnyt mieli, vaikka tarvetta olisi ollut. Tilan läpi pääsi jostain syystä kapealle parvekkeelle — ja sinne tietenkin marssi vähän väliä joku tupakalle. Kylpyhuone lemusi.

Aamuvarhain suoriuduin uuteen paikkaan. Han Teo Suites oli kokoelma privaattihuoneita aivan Kapanan vilkkaan sokkeloalueen ytimessä. Katutason sisäänkäyntiä ei ollut huomata, ja oven jälkeen vastaan tuli ensimmäisenä valtavat tuolipinot joiden välistä mahtui juuri ja juuri ahtautumaan rinkan kanssa portaikkoon. Pari kerrosta ylempänä oli hämäävästi ovi, käytävä ja uusi ovi takaisin samaiseen portaikkoon. Ylhäältä löytyi kuitenkin samanlaiset koodilliset turvaboksit kuin Varnassa ja Temple Housessakin. Huone osoittautui kohtuullisen mukavaksi, ja siinä oli jopa pieni kattoikkuna. 

Langetkoon tällä kohden lukijoille mietittäväksi, miten monimutkainen asia on suihku.

Olen Suomessa muutaman kerran elänyt hyvän suihkun kanssa: mikään kohta systeemissä ei vuoda, vipstaakit ovat loogisia, kahva keskiasennossa tarkoittaa sopivan lämmintä vettä. Mutta jopa nykyisessä asunnossani pitää muistaa, että jos joutuu käymään pesulla aamuyöllä noin kolmen ja kuuden välillä, joutuu ensin laskemaan tulikuumaa vettä vartin verran pois vanhasta putkistosta.

Vaan lähdepä matkalle. Löydätkö suihkun, jossa kaikki toimii? Vai onko yläsuihkusta käsisuihkuun vaihtava nuppi omituisesti löysä tai omituisesti jumissa? Onko käsisuihkun letku sellaisella kierteellä, että ihan sama montako kierrosta ja mihin suuntaan pyörität, se ei oikene? Jos käsisuihku toimii, tuleeko vettä ainoastaan suuttimesta? Jos tulee, tuleeko se yhdensuuntaisena vai ampuuko sieltä täältä sivuille? Onko painetta tarpeeksi vai valutteleeko vesi ulos miten milloinkin jaksaa? Ryöpsähteleekö valloittavan satunnaisesti? Onko sekoittimessa outo, ylimääräinen härpäke, jonka funktio ei oikein selviä vaikka se selvästi muuttaa jotain? Ja tietenkin: 

Mitä tarkoittaa kahvan vasen ääripää, kahvan keskikohta ja kahvan oikea ääripää? Onko ääripäissä aito hengenvaara, ja kuinka pitkälle keskikohtaa kohti nuo ääripäät kurkottavat? Onko miellyttävän lämmin vesi kymmenen asteen kulmassa keskikohdasta vasemmalle vai oikealle? Onko miellyttävän lämpötilan välittömässä läheisyydessä juhannuskokko ja Antarktiksen kevätmyrsky, vai mahtuuko väliin varoituksina Havin tuikkukynttilä ja kauluksesta selkään pujahtanut jääpuikko?

Sivuutan pohdiskelussani ne paikat joissa ei ole vielä keksitty sekoittimia. On nimittäin mahdollista, että niissä on kyllä kokeiltu sekoittimia, mutta koska kukaan ei ole keksinyt miten niistä saadaan hyviä, on päätetty palata erilliseen kylmä- ja kuumavesihanaan.

Ymmärrän myös, että fysiikka on reaalimaailman armoton kumppani. Kuuma vesi kuumentaa sekoitinta, kylmä vesi taitaa sekin tehdä sille jotain. Minulla ei riitä insinöörillinen ajattelukyky ymmärtämään, miten sekoitin edes toimii saati miten se valmistetaan. Mutta koska olen myös nähnyt hyviä sekoittimia, en jaksa uskoa että kyse on salatieteestä. Vai onko?

Millainen oli juuri Han Teon hana? Ehkä se ei ollut mitenkään erityinen koko matkan kirjossa, mutta muistan vain juuri sen kanssa väitellessäni ryhtyneeni pohtimaan suihkun syvintä olemusta. Jos tarkoituksena on tarjota omasta hygieniastaan huolehtivalle ihmiselle edes parahultaisen mukava kokemus tämän seistessä ilkosillaan vieraassa kylppärissä katselemassa ritilätöntä, pohjattoman näköistä viemäriaukkoa ja kulmistaan kellastuneita lattialaattoja, ainakin itse pyrkisin siihen ettei vesihanan avaaminen saisi aikaan šokkireaktiota. Ensin vesi oli kylmää, kuten yleensä. Sitten kun se oli lämmennyt sopivaksi, se jatkoi lämpenemistään. Kun kahvaa väänsi takaisin päin, se oli jälleen liian kylmää. Ja juuri sillä hetkellä kun tämä riita päättyi sovintoon ja ensimmäinen ihokosketus oli otettu, joku naapuriasunnon suihkuttelija päätti osallistua leikkiin ja aiheutti virkistävän ryöpyn sekä sitä seuranneen paineen laskun.

Kulttuureissa on eroja. Ehkä useimmissa pesulla käynti on vain arkinen toimenpide, lähes välttämätön paha. Ehkä tulen liian mukavasta maasta, jossa peseytymisestä on tullut rentouttava ja rauhoittava rituaali?

Kun olin Temple Housessa yrittänyt Wrocławin ensimmäisen yön tavoin nukkua mahdollisimman vähän vuoteeseen koskien, Han Teon huoneessa vuode oli mukava ja lakanat puhtaita. Mutta nukkuminen Kapanan kapakoiden yläpuolella tarjosi tietenkin omat haasteensa. Taloa tärisyttäneen teknon tauoton syke taisi tauota vasta neljän jälkeen — kukaties onnistuin nukahtamaan jo sitä ennen vastamelukuulokkeitteni kanssa. En edes muista. 

Muistin kulmilta on jo kadonnut syy vaihtaa Han Teosta hotelliin. Ehkä huone ei ollut enää tarjolla, ehkä halusin rauhallisen yön, ehkä hotellin respa tuntui hyvältä tiedonlähteeltä sairaalakäyntiä ajatellen. Ehkä myös ajattelin, että kun lähtee aamuvarhain jonottamaan lääkäriaikaa itselleen, on hyvä jos suoraan majapaikassa on tarjolla aamiainen.

Kuten aiemmassa blogissa mainitsinkin, vilkaisin ensin ulkoa päin yhtä hotellia. Kun se ei oikein vakuuttanut, päädyin aivan toisaalle, pois päin koko keskusta-alueesta. Nerokkaan suoraviivaisesti nimetty Business Hotel oli junaradan ja ison tien vieressä reilun kilometrin päässä asemalta. Pelkäsin meluisuutta, mutta huone oli yllättävän rauhallinen. Booking.comin arvioissa pari asiakasta oli kritisoinut, ettei huoneessa odottanut väsynyttä matkailijaa edes pieni vesipullo — ja ehkäpä juuri tästä oppineena sellainen tarjoiltiin minulle heti aulassa tervetuliaisina.

Kun hotellihuone toimii, siitä on vaikea keksiä sen kummemmin sanottavaa. Kaikki tietävät, millaisia halvat hotellit ovat. Eihän tämäkään uutuudellaan prameillut, mutta neuvostoajan synkkyydestä ei sentään ollut tietoa tässä luultavasti 1990-luvun alussa rakennetussa puljussa.

Aamiaisilta ei halvoissa hotelleissa kannata juuri koskaan kummoisia odottaa. Nälkä lähtee, mutta vaihtoehdot on rajattu muutamaan. Seisovaa pöytää ei Business Hotellissa ollut, vaan tiskiltä käytiin pyytämässä ja pian joku toi pöytään jotakin pyydetynsuuntaista.

Palvelu pelasi hyvin ja henkilökunta oli ystävällistä. Mainitsin, että respa vaihtoi minulle euron kolikon kahteen leviin. Tarkalleen ottaen mies kertoi minulle ensin, että koska kurssi oli melkein täsmälleen 0,50, saisin kahdella eurolla kaksi leviä. En siinä kohtaa jaksanut ajatella asiaa, vaikka se väärältä tuntuikin, mutta kun olin rahanvaihdon jälkeen ehtinyt huoneeseeni, mies koputti pian ovelle, ojensi euron kolikon ja pahoitteli omaa laskuvirhettään. 

Pari minuuttia tämän jälkeen heräsi hassu ihmetys. En ole aivan varma, mistä juuri hän tiesi missä huoneessa olin — eri ihminen oli näet päivemmällä hoitanut sisäänkirjautumiseni. Ehkä hän oli huomannut käytävän kameroista, minne menin? Päätin, etten anna asian häiritä yöuntani.

Kuitenkin joku miettii, että entä se suihku. Kylpyhuone oli avara ja viihtyisä, viittä vaille ylellinen hintatasoon nähden. Vimpaimet toimivat hyvin, vaikka vettä sai jonkin aikaa laskea ennen kuin se lämpeni.

Säästyin siis viimeisenä Plovdivin-iltanani šokkihoidolta.