Johdatus Plovdiviin

En tiennyt Plovdivista etukäteen juuri mitään. Kuulemma se oli ollut Euroopan kulttuuripääkaupunki hiljattain. Kuulemma se oli monin tavoin viehättävä. Koska jo Varnakin oli ollut mukava kokemus, odotukset Plovdivin suhteen olivat korkealla.

Pullahdin ulos jälleen uuden juna-aseman uumenista. Monennenko? Olin jo seonnut laskuissa. Google Maps kertoi reitin, ja parin kilometrin kävelyn jälkeen löysin majapaikan. Majapaikka vaihtui kahdesti lähipäivinä, mutta siitä lisää hostellisarjan seuraavassa ilmentymässä.

Plovdivissa on pitkiä suoria bulevardeja, jäyhää neuvostokorttelikkoa, mukavan vehreitä puistoja, sopivan sokkeloinen vanha kaupunki ja sinne johtava pitkä, moderni kävelykatualue, jonka keskeisin maamerkki on osittain esiin kaivettu antiikkiareena. Filippopolisin stadionia voi joko ihastella ylhäältä kävelykadulta käsin tai sitten etsiytyä alas kalliiseen kuppilaan kivikatsomon kupeeseen kahvittelemaan.

Itse löysin tulevat vakiopaikkani heti ensimmäisen yön jälkeen. Olin saanut Varnan Supa-ravintolan pitäjiltä vinkin Veggic-nimisestä pikkupaikasta keskellä Kapanan ruokasokkeloa. Kuten he olivat varoitelleetkin, kesti hetken suunnistaa perille, mutta ruokien puolesta kannatti ehdottomasti. Aivan Veggicin lähellä oli yhtä lailla viihtyisä Central Perk. Kuten nimestä voi päätelläkin, se on Frendit-sarjan tyyliin sisustettu baariravintola, jolla on hahmojen mukaan nimettyjä annoksia ja omaa olutta. Phoeben kasvispizza oli hyvää, olut samoin.

Central Perkissa korvaani osui suomen kieltä. Ensin ajattelin että en sano mitään, mutta lopulta päätin tiskillä käydessäni aiheuttaa hitusen hämmennystä. Käännyin pöytää ohittaessani pariskunnan puoleen ja sanoin hiljaa: — Suomalaisista ei pääse eroon sitten missään. He hätkähtivät, mutta nauroivat sitten tajutessaan tilanteen. 

Isossa, Bulgarian tsaari Simeonin nimeä kantavassa puistossa oli hauska käyskennellä. Keskeltä oli vaikea nähdä laidoille, mikä on aina hyvä ominaisuus puistossa. Kyljestä löytyi yhtenä iltana mukava ravintolakin — nimeltään Central Park. Tällä kertaa siis a:lla, ei e:llä.

Yritin kuvitella miltä Laulava suihkulähde näyttäisi tositoimissa — keskuspuiston suurella, mutkittelevalla altaalla kesäviikonloppuisin esitettävä musiikki- ja valoshow kuulemma kannattaa todistaa, jos paikalle osuu. Valitettavasti itse lähdin matkalle sellaiseen aikaan, että useimmat suihkulähteet eri maissa ja kaupungeissa ovat olleet vielä kiinni ja tyhjillään. Toisaalta juuri Plovdivissa taisi olla ensimmäinen joka oli jo otettu talven jäljiltä käyttöön: Stefan Stambolovin aukion suihkulähde oli toivottanut minut tervetulleeksi heti saapumisiltanani vaihtuvissa väreissä välkehtien.

Plovdiv antoi monia hienoja hetkiä, joukossa kaksi unohtumatonta kokemusta. Huomaan vain että minulla on vaikeuksia päättää, miten kertoisin mistäkin.

Ehkä kerron erikseen yhdestä kauniista päivästä kaukana kaupungista. 

Ehkä kerron myös erikseen jännittävästä päivästä kaupungin laidalla.