Korkealle

Olin taas tapani mukaan huhuillut majoitusta ja seuraa Couchsurfingissa. Näin löytyi Tanya. Ja Tanya järjesti yhden parhaimmista päivistäni koko tähänastisella reissullani. Hän sanoi haluavansa lähteä pienelle patikalle kaupungin ulkopuolelle, ja ehdotti että liittyisin seuraan. Johan toki.

Ajoimme tunnin matkan päähän kaupungista, pieneen kylään josta alkoi kansan suosima kävelyreitti läheisen vuorentapaisen rinteille. En ollut odottanut ihmeitä, mutta jyrkkä reitti vei pakahduttavan kauniille vesiputoukselle ja huumaavalle näköalapaikalle keskelle ruohon tuoksua, hyönteisten pörinää ja vuohien kellonkalkatusta. Ohi käveli ihmisiä — yksittäin, kaksittain, perheittäin. En antanut niiden häiritä. Olin vain kiitollinen, täynnä aurinkoa ja rauhaa. 

Seura oli vähintään yhtä laadukasta. Yhteinen kiinnostus kieliin ja kielen koukeroihin taisi täyttää valtaosan ajastamme. Tanyan vakuuttavassa arsenaalissa oli seitsemän kieltä, ja hän opiskeli jo kahdeksatta. Hän oli myös todella hyvin perillä bulgarialaisesta liike-elämästä sekä työ- ja talouspolitiikasta. Kiihkeimmin hän puolusti tasa-arvoasiaa mitä pienimmissä nyansseissa, ja huomasin joutuvani tarkentamaan ajatuksiani monien asioiden suhteen etenkin kulttuuripiireissä vallalla olevissa käytänteissä.

Tanya näki saman mitä itsekin olen Euroopan tilanteessa huolestuneena seurannut: vaikka luokkayhteiskunta on lain kirjaimessa purettu, uusi on vaivihkaa muodostunut tilalle. Tanya sanoi suorasukaisesti, että ainakin Bulgariassa luokkajärjestelmä vain vaihtoi muotoaan. Perinteisestä, viime vuosisadan alkuun asti vallalla olleesta asetelmasta siirryttiin neuvostoajan absurdiuden ja korkeintaan paperilla toteutuneen tasa-arvoisuuden jälkeen markkinatalouden luokkajakoon. 

Hän ei juuri nähnyt toivoa köyhiin oloihin syntyneillä. Karismalla ja uhkarohkeudella saattoi päästä autokauppiaaksi ja saada hienot vaatteet, urheiluauton ja kullatun kellon, mutta se oli onttoa imagonluomista jatkuvan paineen alla — ei sellaista vapautta mitä oikeasti rikkaat ihmiset saattoivat ostaa. Jos kohta mitä se heidänkään vapaus sitten oli.

Hän ei kaivannut rahaa tai valtaa, saati edustusvaimon elämää. Ainoa tie vapauteen oli irrottautua systeemistä niin täydellisesti kuin mahdollista. Eikä pelkästään yhteiskunnan rakenteista, vaan myös oman perheen ja suvun päälle kaatamista odotuksista. 

Tunnistin useimmat ongelmat myös Suomesta, sekä kaikkialta missä olin näitä pieniä keskusteluja käynyt. Maailma lähestyy uutta murtumapistettä — USA ja Eurooppa etunenässä. Moni asia on kääntymäisillään päälaelleen. Aiemmissa blogeissa olen jo pohtinut historian vääjäämätöntä tarvetta toistaa itseään, nyt kun uuden maailmanlaajuisen konfliktin uhka roikkuu raskaana pilvenä yllämme. 

Ihmiset eivät suostu päästämään irti ennakkoluuloistaan, perinteistään, perustelemattomista mielipiteistään saati sitten saavuttamistaan eduista. Kun puoli maailmaa kuolee nälkään tai raataa kaivoksissa, plantaaseilla ja hikipajoissa vain meidän hyvinvoinnin siitä hyötyessä, kun rikkaiden ja köyhien välinen kuilu syvenee päivittäin miljardeilla, kun vallanpitäjät kääntävät huomiomme pois korruptiosta ja törkeistä ympäristörikoksista ja usuttavat meidät propagandallaan toistemme kimppuun, mihin muuhun se johtaa kuin uusiin sotiin?

Ainoa keino on alkaa ajatella itsenäisesti. Mutta kuinka selvität tiesi läpi loputtoman roskainformaation viidakon? Tiedän ihmisiä, joilla on monia fiksuja huomioita päättäjien kieroiluista ja valtapeleistä, mutta jotka kuitenkin ovat taipuvaisia uskomaan esimerkiksi markkinavoimien ylläpitämään illuusioon siitä että ihmisen aikaansaama aivan liian nopea ilmastonmuutos ei ole todellista. 

Kaikilla meillä on mukavuusalueemme, ja jos jos sieltä pyydetään poistumaan, mediassa ja netissä riittää kyllä materiaalia pönkittämään omia lempiuskomuksiamme. Kenenkään ei tarvitse katsoa todellisuutta silmiin. Yksi taiten valittu diagrammi riittää jatkamaan sillä tiellä millä itse on oikeassa aivan kaikessa. Miksi perehtyisin, miksi oikeasti ottaisin selvää?

Neljän tunnin retkellä kävimme korkealla ja näimme kauas. Sieltä piti kuitenkin palata takaisin. Emme tulleet alas uuden tiedon kanssa — korkeintaan ymmärtäen hieman enemmän siitä sokeudesta joka vuorten juurella vallitsee.