EU-KÄÄNNÖS

Varnaan matkasin sillä tavalla ruhtinaallisesti, että koko kuuden hengen vaunuosasto oli kokonaan minun. Sinällään hyvä, sillä Rusessa suorittamani kävelylenkin jälkeen uhkuin varmasti edelleen sekä tuskan- että tavallista hikeä.   Kyttäsin kylteistä kryptisen kyrillisiä kylännimiä. Olin viimeksi tarvinnut itäaakkosia kymmenen vuotta sitten Venäjän läpi huristellessani. Lukeminen oli hidasta mutta vaivalloista.  Kesken oppitunnin huomioni kiinnitti mies pienessä tornissa kääntämässä suurta kampea. Selvästi toimitus oli kytköksissä rautatiehen, sillä torni oli aivan radan vieressä eikä mitään muutakaan tapahtunut lähettyvillä. Jonkin aikaa tuumiskelin, mitä mies väänsi. Tuskin ihan vitsiä? Huvittavin pääni tarjoama ehdotus oli, että hän oli kiireellä vaihtamassa vaihdetta, jotta meidän junamme lähtisi Varnaan päin.  Melkoisen vaikea on kuvitella, että nykyään enää vaihteita käsin käänneltäisiin. Ehkä mies käänsi semaforia metaforisesti? Joku soramafian fariseus? Tai farmas...

Junareitti Romanian Bukarestista Bulgarian Varnaan vie Ruse-nimisen kaupungin kautta. Se on Pohjois-Bulgarian suurkeskus aivan Romanian rajan tuntumassa. Juna hyökkää valtavan pitkälle Ystävyyden sillalle, ja ylitän Tonavan toistaiseksi viimeistä kertaa.   Rusessa on monta asemaa, ja junalla on asiaa melkein kaikille. Useiden hämäyspysähdysten jälkeen juna lopulta matelee varsinaiselle asemalle. Ulkomaalaiset matkustajat ovat hötkyilleet jo useampaan otteeseen — itse olen vain luottanut Google Mapsiin ja Interrail-sovellukseen. Ystävyyden merkiksi viranomaiset nousevat junaan. Kukaan ei astu Bulgarian maaperälle, ennen kuin passi on tarkastettu. Onneksi en vaikuta liian epäilyttävältä. Vaihtoaikaa on ruhtinaallisesti. En tietenkään jää yli kahdeksi tunniksi asemalle, vaan haluan tutkia uutta kaupunkia sen verran kuin ehdin. Ehkä jopa käydä syömässä jossakin. Vettä ainakin pitää ostaa lisää.  Asemalta vie suora iso puistokatu kohti kilometrin päässä olevaa aukiota. Kuulemma näk...

Aiemmin jo totesin, että Romanian osuus matkasta tapahtui kolmessa etapissa: Arad, Sibiu ja Bukarest. En edelleenkään ole varma, miksi ensimmäiseksi paikaksi tuli valittua nimenomaan Arad. Kauhean kaukana ei olisi ollut esimerkiksi Timișoara, mutta luultavasti se olisi vaatinut junanvaihtoja ja matka-aikaa sen verran enemmän ettei aikaa kaupungin tutkimiseen olisi jäänyt sitäkään vähää mitä Aradissa sain. Arad oli myös liian harvan matkakohde, että olisi löytynyt hostelli. Siksi valitsin halvimman hotellin jolla oli edes kohtuullisen hyvät arviot — sattuipa vielä olemaan Ana nimeltään. Käveltyäni Aradin asemalta reilun tunnin ajan tuulta päin sain lopulta määränpään silmiin. Hieman karumman ja rapistuneemman vaiheen jälkeen talojen koko ja kunto olivat hieman kohentuneet — ehkä tämä oli vauraampaa aluetta. Hotelli Ana oli vielä asteen verran modernimpi ja prameampi rakennus, vaikka siis vaatimaton useimpiin länsimaisiin pikkuhotelleihin verrattuna. Booking.comista vilkuilemieni sisäkuv...

Pääkaupunki vilahti ohi. Koska olin viipynyt useammassa kaupungissa suunniteltua pidempään, aikatauluni oli kiristynyt. Päätin jo etukäteen, että Romanian läpi mentäisiin viidessä tiiviissä päivässä. Yö Aradissa, kaksi Sibiussa ja yksi Bukarestissa. Käynti ei ollut merkityksetön — miksi ei, siitä lisää hostellisarjan seuraavassa osassa. Junamatka Bukarestiin oli hienoimpia koko reissulla. Maisema vaihteli pelloista metsien ja joenvarsien kautta satavuotisiin maatiloihin ja loputtomiin aurinkopaneelikenttiin, suunnattomien vuorten kasvaessa tasaisesti horisontissa.  Alkumatkasta juttelin puolalaisen nuorukaisen kanssa, kun tämä ilmestyi lyhyen junan ensimmäiseen vaunuun. Olin vallannut ykkösluokasta, aivan kuljettajankopin oven vierestä, neljän istuimen pöytäpaikan. Nuorukainen tuli vähintään parikymmentä vuotta vanhan camcorderin kanssa kuvaamaan videota kopinoven ikkunan läpi. Varmasti sai hyvää kuvaa vastaan vyöryvästä rautatiestä — itse en olisi edes kehdannut kuvata, kun olisin...