EU-KÄÄNNÖS

Siirtymässä Ateenasta Napoliin ei ollut järkeviä hostelliratkaisuja tarjolla. Etsin halvimmat rauhallisen tuntuiset yöpymispaikat muuten melko hektiseen kolmepäiväiseen. Igoumenitsassa otin huoneen Oscar-nimisestä hotellista pääkadun varrelta. Se oli vanha ja hyvin vanhahtavan oloinen paikka, henkilökuntaa myöten. Harmaa, viiksekäs ja leveästi hymyilevä mies — kukaties itse Oscar — riemastui kuullessaan kotimaani. Hän oli aikoinaan viettänyt hieman aikaa Joensuussa. Hänen antamassaan avaimessa oli perinteisen jykevä avaimenperä. Kun olin aikeissa kavuta portaat ylös seuraavaan kerrokseen, hän kiirehti sanomaan että käytä nyt ihmeessä hissiä. Huone oli kellastuneisuudestaan huolimatta siisti. Suihku toimi koko lailla normaalisti, joskin lämmintä vettä sai odottaa. Kopissa ei juuri mahtunut kääntyilemään. Parvekekin löytyi, mutta hoksasin oven avausmekanismin toimintaperiaatteen vasta seuraavana päivänä juuri ennen lähtöäni. Oscarista jäi ystävällinen ja rauhallinen mielikuva. En tiedä, ...

Budapestissa aloitin kaupunkiin tutustumisen heti saapumisiltana kävelemällä neljä kilometriä juna-asemalta hostellille. Fiksua tai ei, siinä toki näki paljon kaupunkia. Brindisiinkin saavuin pimeän jo laskeuduttua. Satamasta hostellille oli kartan mukaan kolme ja puoli kilometriä, enkä tuntenut itseäni erityisen väsyneeksi. Päätin kävellä.  Autottomia ihmisiä ei ilmeisesti ollut kanssamatkustajien joukossa paljon, sillä pullahdettuani laivan takaovesta sillalle ja sillalta laiturialueelle en ollut edes varma ketä seurata. Yleensä isompi ihmisvirta tietää oikean suunnan. Nyt oli joku vanhempi pariskunta menossa yhtäälle, satunnainen reppureissulainen toisaalle — ja koiransa pitkää helpottumista odottava nainen ei ollut vielä menossa minnekään. Lähdin kävelemään terminaalin näköistä rakennusta kohti. Pian yksi alueella käyskentelevistä viranomaisista tuli luokseni ja halusi nähdä passini. Näytettyäni sen hän viittilöi rakennuksen toisessa päädyssä olevalle ovelle. Näinkö täällä hoid...

Kreikka ei mennyt kaikilta osin niin sanotusti putkeen. Ehdin Chiosille ja todistin Vrontadosin rakettisodan. Pääsin Ateenaan ja näin lukuisia upeita kohteita. Mutta kun alun perin olin toivonut tapaavani vanhan ystäväni ja pääseväni hänen luokseen muutamaksi yöksi, niin se kaatui ystäväni saamaan pitkään työkomennukseen. Ja kun olin ajatellut kiertää niemimaata ja ehkä vierailla muillakin saarilla, huonot säät ja vatsavaivat saivat muuttamaan mieleni. Silti Ateena antoi useitakin uusia tuttavuuksia ja elähdyttäviä elämyksiä. Vajaan kahden viikon jälkeen oli kuitenkin aika vaihtaa maata. Aivan samoin kuin olin pähkinyt reittiäni Bulgariasta Kreikkaan, myös siirtymä Kreikasta Italiaan mietitytti pitkään. Lopulta päätin ostaa bussilipun länsirannikolle ja hypätä sieltä laivaan. Lähtöpäivän aamuna kaikenlaiseen säätämiseen meni vielä sen verran aikaa, etten olisi enää ehtinyt kävellä bussiasemalle. Viime päivien kokemukset paikallisliikenteestä eivät nekään olleet juuri kasvattaneet luott...

Kun tulin Ateenaan, olin varannut vuoteen yhdeksi yöksi hostellista nimeltä Pink Mango. Parin huonon kokemuksen jälkeen olin todennut paremmaksi tunnustella tunnelmaa ennen pidempiaikaista sitoutumista. Sitä paitsi tullessani Kreikan manterelle odotin yhä viestiä ateenalaiselta ystävältäni — jos hän palaisi työkomennukseltaan jostain netin tavoittamattomista, voisin majoittua hänen luonaan. Kaikki kuitenkin meni aivan toisin. Pink Mango ei tuntunut hyvältä. Iltamyöhällä paikalla ei ollut henkilökuntaa, joten kun piti löytää oikea vuodepaikka ensin väärin ilmoitetun sijaan, ja kun sinne piti keräillä vuodevaatteita ympäri hostellia, maku katosi nopeasti. Kun lisäksi saniteettitilat oli ratkaistu hankalalla tavalla ja nukkumatila vaikutti homeiselta ja likaiselta, etsin vielä ennen uneen vaipumista kokeiluun toisen hostellin ja hyppäsin aamulla metroon. Arvioissa oli kovasti kehuttu Pink Mangon ilmapiiriä — siitä nyt en toki saanut juuri minkäänlaista kuvaa, koska tulin myöhään ja lähdin...

Ateena on historiallinen ja moderni, ruuhkainen ja autioituva, köyhä ja rikas. Vaikka yllättävissäkin risteyksissä saattaa yhtäkkiä hoksata pylväitä tai raunioita kaiken takana tai yläpuolella, valtaosin keskusta on vain ilman kummempaa suunnittelua täyteen rakennettua uudempaa tai ikääntyvää kaupunkitaloa. On jokusia kauniita puistoja ja väljempiä aukioita, mutta enimmäkseen liian kapeita katuja täynnä hullusti pysäköityjä autoja, liian tiheään rakennettuja kortteleita ja ruuhkaisten liikenneympyröiden keskelle jääneitä aidattuja suihkulähteitä.   Autoja kulkee kaikkialla loputtomana virtana. Huolimatta kohtuullisen toimivasta metroverkosta asukkaat haluavat ajaa autoillaan. Koska ruuhka on jatkuva, bussiliikenteen on vaikea pysyä aikataulussa — ja senpä takia asukkaat tukeutuvat vieläkin enemmän autoihinsa. Vaikka talouskasvu on merkittävää, velkakriisi suunnilleen selätetty ja korruptiokin onnistuttu saamaan aisoihin uudella lainsäädännöllä, ongelmia löytyy edelleen. Kaupunki la...