EU-KÄÄNNÖS

Ollaan rehellisiä — blogin otsikoksi oli koko ajan tulossa joko tuo tai sitten Bratislavantauti. Slovakian pääkaupunki on jännittävä tai kamala sekoitus vanhaa ja uutta. Ehkä arkkitehtoninen kirjavuus oli osittain syy siihen, että välillä tunsin käveleväni Jyväskylässä. Bratislavassa on suurenkin maailman meininkiä, mutta etupäässä pysyin poissa sen tieltä. Juna-asema, hostellini ja vanha kaupunki olivat kaikki Tonavan itärannalla, kun taas suurielkeinen city häämötti toisella puolella, Tonavan ja Itävallan väliin jäävällä kapealla kaistaleella. Matkalla Bratislavan asemalta hostellille taisin saada niskaani ensimmäiset sadepisarat koko reissulla — ja niskalla tarkoian tässä tapauksessa sateenvarjoa. En kastunut juuri enempää kuin se ruohomätäs johon luonnon kutsua kuullut vanhempi herra tähtäili vain sadan metrin päässä asemasta. Jos ulkomailla joskus tulee mieleen, että pitäisikö juuri tässä paikassa olla huolissaan taskuvarkaista ja ryöstäjistä, niin harva asia rauhoittaa yhtä paljo...

Krakovassa toistui melkein sama juttu kuin Wrocławissa. Olin varannut hostellin yhdeksi yöksi, ja seuraavana päivänä vaihdoin. Syyt olivat tosin toiset. Kun hostelleja selailee kymmenittäin Hostelworldissa ja Booking.comissa, niiden nimet ja sijainnit sekä niiden tarjoamat palvelut menevät äkkiä sekaisin. Jos olisin tajunnut, että ensimmäiseksi yöksi valitsemani hostellin nimi oli W94, en ole varma olisinko lopulta päätynyt siihen. Wrocławin kokemus syyhysi edelleen kirkkaana mielessä ja raajoissa. En ole edes kummemmin ottanut selvää asiasta, mutta veikkaan kyse olevan jonkinlaisesta hostelliketjusta. Monet edullisemmatkin majapaikat ovat nykyään ketjuissa. Krakovan W94 oli hyvin erilainen systeemi. Se toimi ensinnäkin täysin itsepalveluna. Sain viestin, missä kerrottiin osoite, ovikoodi, tarkka kerros ja ovi sekä toinen koodi jolla sain turvalokerosta asuntoni ja huoneeni avaimet. Oletettavasti kaiken tämän järjestäminen on helpompaa ja halvempaa kuin ihmisvoimainen vastaanotto. Olis...

Ensimmäisen Krakovassa nukutun yön jälkeen olin vaihtanut hostellia, syönyt, jutellut videoitse tunnin verran perheen kanssa, kierrellyt Krakovan vanhassa kaupungissa ja palannut uuden hostellin kulmille. Istahdettuani tuopille Stary Pies -nimiseen pubiin ja kuunneltuani kahta pöydäntäyteistä brittejä arvioimassa mikä kaupungin turistikohteista oli kiinnostavin, huomasin parin ihmisen haeskelevan juttuseuraa Couchsurfingin kautta. Jonkin aikaan viestejä vaihdettuani olin aika varma, että kumpikaan heistä ei ole tulossa minun suuntaani. Sitten norjalainen Harald ilmoitti nappaavansa Boltin ja tulevansa käymään. Ja tulikin. Roteva, parrakas mies, tatuointeja vähän joka lähtöön. Tullut kaverinsa kanssa Krakovaan muutaman päivän lomalle ja katsomaan Descendants-bändin keikkaa. Karuhko ensivaikutelma, mutta yllättäen puheääni jopa hento, silmissä sellainen lempeä katse. Jos saatte kuvailusta vaikutelman että olen kokenut pienen mancrushin, ette ole kauhean kaukana totuudesta.  Jotenkin ...

Viimeinen kohde Puolassa oli Krakova. Suurempi ja kauniimpi kuin Wrocław — ainakin joidenkuiden mielestä. Matkalla Wrocławiin olin jutellut muutaman tovin nuoren naisen kanssa. Hänestä Krakova oli paljon parempi paikka — jos halusi shoppailla. Tämä ei tuntunut minulle henkilökohtaisesti kauhean tärkeältä kriteeriltä. Kun rinkka on muutenkin jo valmiiksi täynnä, on jokseenkin hyödytöntä lähteä näyteikkunoita katselemaan. Ja kauneushan on subjektiivista. Krakovan Stare Miasto lienee yksi Euroopan suurimmista, kutakuinkin ennallaan säilyneistä vanhoista kaupungeista. Aluetta ympäröi puistorengas (Planty), muinaisen muurin tilalle tehty hieno viheralue joka rauhoittaa ja kesällä luultavasti hieman viilentääkin renkaan sisäpuolelle jäävää aluetta. Täysin autoton ei Stare Miasto ole, mutta huomattavasti rennommin saavat turistit käyskennellä ja pällistellä. Hulppean kokoiselle keskustorille, Rynek Głównylle, tunnistettavimmat piirteet antavat kolme eri rakennusta: kaksitorninen Mariankirkko,...

Odotin Wrocławia innolla. Olin kuullut satunnaisia mielenkiintoisia juttuja, maininnan kauniista vanhasta keskustasta ja hyvästä ruoasta. Mutta yöpymispuolesta ei ollut mitään käsitystä. Hostellit ovat lähes aina arvoitus. Jonkin paikan arviot voivat olla tasaista ylistystä tai loputonta loanheittoa, ja totuus onkin sitten ihan päinvastainen. Ensimmäiseksi yöksi olin varannut W94-nimisen hostellin. Monet arviot kehuivat siisteyttä ja mukavaa henkilökuntaa. Kun olin vartin verran paarustanut juna-asemalta kohti majapaikkaa, vastaan tuli vain toinen toistaan kolkompia katuja. Iltayön hämärissä kaikki toki aina näyttää erilaiselta — putiikkien suojiksi lasketut verkot ja peltisäleiköt, valtavat jätesäkkivuoret, graffitit, hylättyjen talojen seinät rikki lyötyine ikkunoineen sekä tietenkin ihmisten lähes totaalinen poissaolo antavat vähän paikasta kuin paikasta pelottavan ensivaikutelman. Kun vielä hostellin ovi on usein tarkoituksella synkkä ja huomiota herättämätön, mieli on valmiiksi ma...

Yritykset törmätä ihmisiin eivät ottaneet onnistuakseen Wrocławissa. Couchsurfingin kautta sain moniakin ihmisiä kiinni, mutta aikataulut ja unirytmit eivät osuneet kohdalleen. Hostelleissa ei ollut ketään sen näköistä jota olisi kiinnostanut jutella, enkä yksinkertaisesti ole sellainen ihminen joka osaa mennä baarissa toisen ihmisen pöytään ja kysyä "Minkäslainen ihminen sinä olet". Kun lopulta viimeisenä kokonaisena päivänä sain viestin Mariolalta, ilahduin suuresti. Vielä kun ehdottaessani Vegaa tapaamispaikaksi hän kehui sitä yhdeksi lempipaikoistaan, uumoilin jo että luvassa olisi ihan hauska tapaaminen. Miten väärässä olinkaan. Kohtaaminen Mariolan kanssa oli jotain aivan huikeaa! Kun hän löysi pöytääni vegaaniravintolan yläkerrassa, ensivaikutelmana oli suhteellisen tavallinen perheenäiti ja yksityisyrittäjä. Mutta mitä enemmän hänen kanssaan jutteli, sitä lämpimämmäksi tuli oloni. Hyvin pian tuntui kuin olisin puhunut pitkäaikaisen ystävän kanssa. Emme olleet juurikaa...

Wrocławin kaupunkiin oli helppo ihastua. Aseman lähistöllä kaikki tuntui iltamyöhällä lähinnä sellaiselta peruskaupungilta. Kävely ensimmäisen yön hostellille oli karuhko, kuten oli ensimmäinen hostelliyökin — siitä myöhemmässä blogissa. Mutta hostellin vaihdon ja vanhan kaupungin löytämisen jälkeen kaikki muuttui. Vanha kaupunki on todella kaunis ja kompakti. Liikkuminen on helppoa, autot eivät ole riesana, mukavan oloisia paikkoja on joka lähtöön ja makuun. Ensimmäisenä aamuna osuin tulevaan vakiopaikkaani — Vega-nimiseen vegaaniravintolaan. Kahdessa kerroksessa läjäpäin herkullisia ruokatuttavuuksia, niin suolaisen kuin makeankin puolelta. Olen yrittänyt löytää annosvalokuvaajaa sisältäni, mutta valitettavan usein moinen unohtuu nälässä. Iltarientoja en juurikaan jaksanut, koska rytmini oli Berliinin jäljiltä aamupainotteinen, mutta yhden päivän päätteeksi viihdyin kolmisen tuntia Literatka-nimisessä baarissa. Paikka jakautui selkeästi kahteen osaan: koko julkisivun mittainen kapeah...